Olen siirtanut vanhat blogini tähän:

Sunday, January 14, 2007
Mitä outoa on Hämeessä?
Jokin aika sitten äänestettiin Wikipediassa Kalavelan maantiede-artikkelin säilyttämisestä. Oli häviäjien puolella, sillä kannatin poistamista, säilytys siis voitti. Yritin perustella asiaa Kalavalalla itsellään, sillä sehän on Eliaksen tekosia ja kokoelma kansalta kerätyistä runoista, näin hän on tiennyt Karjalat ja Imatran kosket.

Herättelin, onnistumatta, pohdintaa siitä missä Kalevala sijaitsi ja missä Pohjola? Kuitenkin tänään 14.012007 sain melko kerettiläisen ajatuksen, josko Pohjola eli Louhen valtakunta olikin Hämeessä?

Kaikki alkoi viattomasta uutisesta Suomessa hylättyjen ajotutkintojen määrästä. Ainoana maakuntana Häme eli entinen Kanta-Häme oli tilastoon merkittynä alueena, jossa naiset suorittivat ajotutkinnon useammin ja vähemmin uusinnoin kuin miehet. Kaikkialla muualla maassa miesten suoritusmäärä oli paljon suurempi. Ja Hämeen naiset näkyvät todella helposti pääsevän tutkinnosta lävitse ja miehille se on työn ja tuskan takana.

Toinen hämmentävä seikka on Hämeenlinnan kaupunginhallitus. Siellä on niin paljon naisia, että vähemmistössä olevien miesten kiintiötä ei pystytä täyttämään. Näin me olemme nyt kiintiömiehiä. Ja onhan meillä alueeltamme valittu eduskuntaankin melkoinen enemmistä naisia. Onko vallan niin, että Johannes Koskinen on varsinaisen Hämeen maakunnan ainoa miespuolinen edustaja, niin ja tietenkin toinen Koskinen eli Jari.

Melkein voisi näin olettaa, että tuo myyttinen maa, johon Kalevasta mentiin merta pitkin ja pohjoiseen, olisikin ollut juuri Häme, ja Kaleva olisi Viron alueella. Mutta mielenkiintoista on moista pohtia ja ajatus on vapaasti käytettävissä.

posted by Alexius at 14.1.07 2 comments

Thursday, January 11, 2007
Schildtiä lukiessani
Tulee luettua valitettavan vähän. Helposti syyksi voisi nimetä Wikipedian, mutta kyllä pitää mennä syvemmälle minään ja nähdä siellä olevat syyt moiseen tilanteeseen.

Kirjahyllyäni järjestellessäni löysin kuin sattumalta ja ihmeen kaupalla Göran Schildtin teoksen Epäilyn lahja. Miten hienosti kirja palauttikaan mieleeni ne mielyttävät hetket, joita vietin tuon kirjan ääressä kun se oli ilmestynyt. Onhan näet Schildt yksi suosikeistani ja hän on lukenut myös Proustia, ihan kuten minäkin. Toisen suosikkini on tietenkin Johannes Salminen, joka on Ahvenanmaalainen ruotsikielinen ja titenkin Schildt on suomalainen ruotsinkielinen. En näet pidä käsitteestä suomenruotsalainen, se kertoo tavallaan jostain oudosta toiseudesta, joka ei oikeastaan ole mitään.

Ehdin lukaisemaan vain aloitusluvun tuosta kirjasta. Täytyy todeta, että kyllä lukutaitoni on todella heikko tai ainakin se on hyvin hidas. Nykyisellään kirjan lukeminen vie todella paljon aikaa ja jos vielä haluaa ymmärtää mitä lukee, niin se moninkertaistaa ajan ja vaivannäön määrän.

Muuten lukeminen toimi mielenkiintoisesti ainakin kahdella tasolla. Ensiksi tulivat ne mielikuvat, jota teksti herätti minussa tässä ja nyt. Toiseksi tulivat mieleeni ne mielikuvat, joita lävitseni virtaili kun ensimmäisen kerran tuon teoksen luin. Aikankin ensimmäisen esseen molemmat lukukerrat vaikuttivat hyvin vahvasti.

Miten jo ensimmäisellä kerralla olisin halunut rynnätä suin päin Leroksen saarelle, tuolle turkin rannikon läheisyydessä olevalla ja Kreikkaan kuuluvalle saarelle? Saari tuli aikoinaan tunnetuksi Kreikkaa hallinneen everstien sotilasjuntan vankileireistä. Samalla täällä kotimassa esitettiin voimakasta kritiikki Görän Schildtille kun hän halusi asua tuolla saarella, eikä protestoinut everstejä vastaan.

Tuon tyohuoneen rauha ja yksinäisyys kutsui minua jo aikoinaan ja kutsui minua vielä enemmän nyt. Kirjat, upea maisema ja syvä rauha - voiko ihminen enempää elämältään toivoa.

Samalla Schildt esittelee kylänsä tapoja ja elämänmuotoa, johon hän tarkkailijana on perehtynyt. Miten tuo Kreikan saari poikkeaakaan meidän jäykästä puhdaoppisesta luterilaisuudestamme? Voiko eroa edes ilmaista? Onko meillä mitään mittayksikköä moisen eron mittaamiseksi? Valitettavasti taidamme olla kykenemättömiä moiseen tehtävään.

Jatko seuraa lähipäivinä - toivottavasti!

posted by Alexius at 11.1.07 1 comments

Tuesday, January 09, 2007
Se meni jo
Niin, leikkauksen vuosipäivä. Sen elämää pidentävän operaation, kiitos kaikille mukana olleille. Sydän toimii loistavasti, mutta muuten kaveri on rämänä milloin mistäkin. Mutta ei kannata surra.

Elämän on jatkuttava ja osa elämään on ollut melkoin vuoden ajan kuntoutuminen kirjoittamalla Wikipediaan. Kuinka ollakaan sain aikaiseksi noin 220 artikkelia, joista osa on jopa melkoisen pitkiäkin. No, sisällöstä ja laadusta en tosin mene takuuseen.

Kirjoittaminen on ollut aivoverenvuoden tähden todella tärkeä ja keskeinen osa kuntoutumistani. Vielä nytkin kirjaimet sekoavat ja virheitä tulee. Mutta mitä kaikki olisikaan ilman Wikipedian suomaa mahdollisuutta harjoitella. Kun lisäksi siellä melko nopeasti korjataan ainakin kaikkein pahimmat virheeni ja tankerointini, niin se on todella hienoa. Aina kun vielä voi lukea mitä on korjattu, niin sekin auttaa. Eli kun kolmas puhekeskus vaurioituu, niin siinä menee äidinkieli sekaisin.

Ja muistan vain kolmen ensimmäisen sairaalapäivän osalta Timon vierailin luonani, siitä on hämärä muistikuva. Mutta ylitse kaiken muun kohoaa heräämisen hetkillä naisäänen sanomana tekstin "hän ei osaa puhua". Sitä en tule koskaa unohtamaan ja varmaankin vielä kuolemankin takaa tuo sanonta kummittelee.

Kuitenkin lupaan ahkerammin tehdä tätä blogiani, kertoa myös muutstakin kuin sairauksista, joskin ne ovat vuoden ajan olleet suurin osa elämääni. Ja kirjoitustyön eteneminen on myös seurannassa. Siis sen tilaustyön JI-H henkilökuvana. Aljenutta vuotta kaikille.

posted by Alexius at 9.1.07 0 comments

Thursday, June 01, 2006
Uusi rytmi
Tulin juuri (1.06) keskussairaalasta, jossa minulle tehtiin uusi ryhmi sydämeen. No, meitä vanhoja saa kiusata ja rääkata, kunhan ei ihan kohtuuttmoasti.

Aamulla odottaessani pääsyä verikokeeseen, jossa oli ennätyksellinen tunnin jono, tapahtui eräs enemmän mielenrauhaani järkyttävä tapahtuma, kuin tehty uusi rytmitys.

Arviolta noin 2.5 - 3 -vuotias eloista ja mahtava nuori neitonen oli jonossa pari sijaa minua ennen. Kuinka onnellisena hän leikkikään odotusaulan leluilla. Muuten kokosi ne laatikkoon lähtiessäänn. Hän jutteli ja keimaili kuin vain nuoret neidot osaavat. Kun neidin aika tuli, niin olin pakoitettu kevelemään, sillä en voinut kuunnella jos ko. neiti itkisi, kun hänen törkättäisiin isoo verenottoon tarkoitettu neula.

Kuitenkin kuulin lievää itkua, kun hän itki. Ja vaikka ennakoin tilanteen, niin minulle tuli enemmän kuin paha olla. Miksi luonnon pitää olla julma ja kohdella lapsiakin tuolla tavoin? Mitään selitystä ei voi asialle olla. Kuitenkin neiti poistuessaan isänsä sylissä. niin hän hymyili, onneksi. Kun hän oli lähtenyt koehuoneeseen niin hän sain salin täydellen ihmismassalla kuuluvalla äänelle: "moi, moi". ja jäykät hämäläiset vastasivat tervehdykseen. Kun he menivät ohiteseni niin saatoin sanoa neidille samoin: moi, moi! Se jopa helpotti.

Tuota tapausta en varmaan unohda milloinkaan. Niin syvälle se painui mieleni lokeroihin.

posted by Alexius at 1.6.06 0 comments

Sunday, May 28, 2006
Se on kivaa!
Niin, kyllä se on! Siis kirjoittaminen Wikipediaan, sähköiseen ja kaikille avoimeen ensyklopediaan. Jotkut kutsuvat sitä tietosanakirjaksi, mutta kyllä se on minulle ainakin laajempi kokonaisuus. Olen rekisteröinut minäni kaikkiaan neljälle, eri kieliselle ensyklopedialle. Suomalaisena tietysti olen pääsääntöisesti puuhastellut tämän kotoisan kielen parissa ja siellä sivuni onkin:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Käyttäjä:Alexius_Manfelt.

Olen vastikään sannut valmiiksi, no joitakin pieniä fiksauksia tosin puuttu, artikkelin ranskankieliseen Wikipediaan C. G. E. Mannerheimista, joka on muuten löydettävistä osoitteesta:

http://fr.wikipedia.org/wiki/Carl_Gustaf_Emil_Mannerheim

Niin, ja miksi se on niin kivaa? Tietenkin saan harjoituttaa itseäni ja kirjoittamistani tuon elämäni hankalaksi tehneet vaivan kanssa. Mikä voisi olla parempaa kuntoutusta kuin kirjoittaminen ja vieläpä kirjoittaminen asiasta.

Toisekseen tässä tekemisessä kokee tekemisen nautintoa, Kun syntyy todella jotain tekstiä, niin siitä voi vapaasti nauttia ja oikeastaan olla jopa ylpeä. Ei tarvitsee kääriytyä talvitakkiin ja peittää kasvojaan. Ja vielä suuremmala syylla voi olla ylpeä kun on onnistunut oikestaan aika mittavassa vieraskielisessä tekstissä, kuten Mannerhein on ranskaksi. Seuraavana kohteena on muuten Miina Sillanpää, tuo ensimmäisen eduskunnan upea nainen, joka muuten taisi olla maailman ensimmäinen naisminesti, jos Tanskan apulaisministeria ei oteta lukuun. On muuten otetta naisessa.

Suomeksi on vielä kesken Valois-sukuisten Ranskan kuninkaiden artikkeleiden kirjoittaminen tai niin parantelu. Lisäksi samaan sukuun kuuluvat Burgundin herttua ovat työliställe.

Toisaalta itselläni on rima melko korkealla, sillä en halua aivan tykään artikkelia päästää käsistäni vain melkoisen perusteelinen sen pitää olla.

Mutta vikipeditetään ja ollaan niin perusteellisen wikinäisiä.

posted by at 28.5.06 0 comments

Thursday, May 25, 2006
Kunniamerkit rauhaksi
Helsingin Sanomat kirjoitti jokin aikaa sitten sunnuntaisivuilleen presidentti Martti Ahtisaaren onnistuneista rauhanneuvotteluista. Eritoten artikkelissa oli esille Achenin maakuntaan Indonesiaan aikaansaatu rauha. Sietää palauttaa kuitenkin mustiin miten pitkä ja monipolvinen rauhaprosessi on ja miten se ei vain ole neuvotteluja neuvottelujen jälkeen.

Muistamme kaikki kuinka muutamat ns. kansalliseen älymystöön kuuluvat henkilöt protestoivat Ahtisaaren toimintaa Indonesiassa. He jopa kieltäytyivät vastaanottamasta heille suotuja Pro Finlandia mitaleita, koska Ahtisaari oli antanut kunniamerkkejä myös Indonesian teollisuuden edustajille. Ehkä kovinta ääntä piti ns. kirjailija, Leena Krohn.

Kuitenkin näin jälkikäteen nähtynä Ahtisaaren tekemiset asettuvat paikoilleen ja oli liian hätäistä arvotella tuolloin vielä keskeneräistä toimintaa. Muistaakseni kunniamerkit menivät Indonesia puunjalostusteollisuuden edustajille. On paikallaan muistuttaa vanhasta viisaudesta, että ei ole niin pientä korruptiota, etteikö sillä olisi hyvää vaikutusta. Todennäköisesti Ahtisaarella oli jo tuolloin katse paljon kauemmaksi suunnattu kuin meillä muilla ja eritoten tuolla joukolla kulttuurivaikuttajia.

Ehkäpä, ja todennäköisesti kyllä, nuo pienen maan mitättömät kunniamerkit saivat aikaa rauhan pitkään jatkuneessa ja verisessä konfliktissa. Indonesian puunjalostuksen ja valtiojohdon mieli oli todennäköisesti suosiollisempi rauhaan kuin se olisi ollut ilman noita killuttimia. Ja jokainen rauha, joka aikaansaadaan vain mitaleita jakamalla, on tärkeä ja arvokas. Siksi presidentti Antisaaren menettelystä kotkottaneet voisivat pyytää anteeksi. Se ei ole edes paljon vaadittu.

posted by Alexius at 25.5.06 0 comments

Wednesday, May 24, 2006
Taas totuttaudun!
Miten vaikea ja hankala onkaan tottua elämään tavallista ja arkista elämää. Sitä yksitoikkoista ja harmaata, jossa yritän vain oppia kirjoittamaan ja lukemaan. Tämä on tullut esiin sopeutumisvaikeuksina, jota olen nähtävästi jo kahden viikon Kiipulassa oleilun jälkeen joutunut kokemaan.

Pinnani on kireällä, jopa takakireällä. En siedä mitään itseni kannalta negatiivista ja kiivahdan helposti. Itseänikin moinen ärsyttää, mutta minkäs minälleen voi?

Olen toki ennenkin havainnut itsessäni oudon piirteen; totun helposti uusiin asioihin ja jopa niin intensiivisesti, että niistä on taas vaikea luopua. Kuitenkin tunnen voimakasta halua vastustaa muutosta, mutta menen aina siihen mukaan. Olisi todella hienoa, jos elämä olisi tasaista ja tervettä harkintaa sisältävä, vaan ei tiukaa vastustusta ja sitten asiaan uppoamista.

posted by Alexius at 24.5.06 0 comments